Organisaation johto uutisoi YT-neuvottelujen alkamisesta marraskuussa. Yhtiössä on tarve vähentää henkilöstöä tuotannollisista ja taloudellisista syistä johtuen.
Korona on rapauttanut tulosta. Olet ollut saman yhtiön palveluksessa ison osan työuraasi, ja sitä on ehtinyt jo kertyä. Esihenkilösi kertoi juuri ennen joulua, että sinä olet irtisanottavien henkilöiden joukossa.
Tällaista sinun ei ole ikinä ennen elämässäsi tarvinnut edes ajatella. Mitä aiot tehdä?
Ajatuskin työnhausta saa irvistämään. Palkkasi juoksee vielä jonkin aikaa, ja sen jälkeen liitto maksaa sinulle vielä kuukausittaista korvausta, joka on tosin vain osa entisestä palkastasi. Lopuksi putoat työttömien tulotasolle, joka ei todellakaan päätä huimaa.
Tällaista sinun ei ole ikinä ennen elämässäsi tarvinnut edes ajatella. Mitä aiot tehdä?
Tulojen menetys ei ole välttämättä se ikävin asia – eikä akuutein – vaan se totaalinen täräys omanarvontunnolle: En olekaan tärkeä. Olen huono, koska muut (ne paremmat) saivat jäädä, mutta minä en, vaikka olen antanut yhtiölle kaikkeni. Se on kerrassaan inhottava tunne, jota kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan.
Pian sen jälkeen kaatuvat loputkin keilat: minun elämältäni on merkitys hukassa. Mitä minä teen? Mitä muut minusta nyt ajattelevat? Mistä saan töitä? Siinä vasta inhottavia tunteita koko joukko, ja tuollainen ikävien tunteiden täyskäsi on kenelle tahansa raskas käsitellä. Aihe on myös monelle tabu, josta ei puhuta.
Tämän artikkelin tarkoitus ei ole ”maalata piruja seinille”, kuten mummoni tapasi sanoa, vaan herätellä. Ihmiselle on luontaista, että hyvinä aikoina ei tulevaisuudesta kanneta huolta, eikä uraa sen kummemmin suunnitella. Eikä aina tarvitsekaan.
Suomessa edelleenkin tuhannet työssäkäyvät ihmiset tekevät pitkiä uria saman työnantajan palveluksessa. Luotetaan siihen, että työnantaja arvostaa uskollisuutta ja huolehtii työntekijöistä. Samalla unohdetaan ihan perusfakta: yritykset ovat olemassa tuottaakseen voittoa. Piste. Ja kun organisaation tilanne muuttuu huonompaan suuntaan, katse kääntyy työntekijöihin.
Suomalainen työvoima on kokonaiskustannuksineen todella kallista, mikä ei välttämättä tule työntekijälle mieleen. Suomessa on joihinkin toisiin EU-maihin verrattuna kohtuullisen halpaa irtisanoa pitkäänkin palvellut työntekijä, joten yhtälö on selvä. Yritys kohentaa taloudellista tilannettaan henkilöstöä karsimalla.
Vaikeita päätöksiä on pakko tehdä, jotta yritys pysyy hengissä. Päätöksiä tekevät tulosvastuulliset ihmiset, joiden oma tulevaisuus on kiinni yrityksen tuloksesta. Heidän vastuullaan ovat myös ne, jotka yritykseen vielä jäävät.
Onko sinulla plan B?
Olemme työorientoitunutta kansaa, joka on tottunut vakiintuneeseen tulotahtiin. Meillä on loistava työlainsäädäntö ja liitot, jotka ajavat etujamme. Työnantajat ovat kunnollisia. Asiat ovat hyvin. Kunnes ne eivät enää ole. Hyvään elämään tottumisessa on riskinsä.
Hyvään elämään tottumisessa on riskinsä.
Yritykset tarjoavat muutostilanteissa irtisanottaville tukea lain määräämissä puitteissa, mutta muuten organisaation kulttuurista ja taloustilanteesta riippuu, miten kattavaa tuki on. Suhteellisen harva yritys niitä ylitsepursuavasti ylittää. Hyviäkin esimerkkejä onneksi on; sopeuttamisohjelmia, tukipaketteja ja uudelleenkoulutuksia, jotka kohta entinen työnantajasi vielä maksaa.
Kun irtisanominen osuu kohdalle, mielessä velloo raju soppa järkytystä, häpeää, surua, masennusta, vihaa, pelkoa ja huolta tulevasta. Samalla pitäisi pystyä katsomaan tulevaisuuteen iloisin mielin ja innostua uudelleenkoulutuksesta. Tilanne on ristiriitainen. Tulevaisuuden realistinen hahmottaminen voi siinä mielen sekamelskassa olla vaikeaa.
Tätä ei tietenkään ymmärrä, ellei ole joko kokenut YT-irtisanomista itse tai seurannut sitä läheltä.
Tulevaisuuden realistinen hahmottaminen voi siinä mielen sekamelskassa olla vaikeaa.
Palataanpa otsikon kysymykseen: Oletko valmistautunut siihen, että YT-neuvottelut ja irtisanominen osuvat omalle kohdallesi? Vai kuulutko niihin, jotka ihmettelevät nyt vasta, kun kolahti ja kovaa, että mitä minä nyt teen?
Olitpa sitten kummassa tilanteessa tahansa, niin pointtini on yksinkertainen: Varmista, että pääset eteenpäin. Ja tee se mieluummin etukäteen. Jos sinulla on jo plan B (ja ehkä myös C), onnittelut! Siitä vaan toteuttamaan elämäsi muutosta! Se ei välttämättä ole helppoa, mutta ei kaiken pidäkään olla. Lopputulos ratkaisee.
Varmista, että pääset eteenpäin!
Tässä vielä muutama vinkki, joilla saat muutokseesi tarvittavaa konkretiaa.
- Mieti vaihtoehtoisia tulevaisuuden tavoitteitasi. Niitä on hyvä kartoittaa enemmän kuin yksi.
- Arvioi, mikä vaihtoehdoista on toteutuskelpoisin. Kirjoita se iskulauseeksi tai piirrä kuvaksi, joissa on positiivinen sävy. Pidä se näkyvilläsi, kannustimenasi.
- Tee toimintasuunnitelma. Päätä tehdä ainakin yksi asia päivässä, jolla edistät suunnitelmaasi säännöllisesti. Tee tämäkin kirjallisena.
- Erota järki ja tunteet, vaikka se voi olla vaikeaa. Siihen on keinoja. Molemmille voi (ja pitää) antaa aikaa ja tilaa, mutta ei välttämättä samaan aikaan.
- Kerää itsellesi kannustimia, jotka auttavat katsomaan eteenpäin: ystäviä, tietoa, tekemistä.
- Lepää. Keksi aivoillesi tuuletuspaikka ja käytä sitä riittävästi. Nauti tilaisuudestasi vetää henkeä, mutta älä rakastu luppoaikaan.
- Varmista, että pääset eteenpäin. Seuraa edistymistäsi. Pieni edistyminen, vaikka vain yksi asia päivässä on parempi kuin ei mitään.
Kiva kun luit tänne asti! Toivon, että toteutat jonkun vinkeistäni – jokainen niistä on käytännössä testattu ja erittäin toimivaksi todettu.
Jos haluat käyttää tilaisuuden hyväksesi ja suunnitella tulevaisuutesi suuntaa, mutta et tiedä miten edetä, niin ota yhteyttä!
Leave a Reply